Estetutkinnalla on kuitenkin hintansa, joka saattaa olla suurempi kuin siitä aiheutuvat hyödyt. Se johtaa käytännössä siihen, että yritykset eivät usein saa tavaramerkkejään rekisteröidyksi tilanteissa, joissa niiden käytölle ei olisi oikeassa elämässä estettä. Suomessa on lisäksi historiallisesti noudatettu tapaa, jonka mukaan yritykset ovat saaneet hyvinkin laajoja rekisteröintejä. Tavaramerkkirekisterissä on huomattavan paljon merkkejä, jotka käsittävät sellaisia tavaroita ja palveluja, joille merkkiä ei käytetä, ja ei välttämättä ole ikinä aiottukaan käyttää. Lisäksi tällaisten oikeuksien kumoaminen on tehty huomattavan paljon vaikeammaksi ja kalliimmaksi kuin useimissa muissa maissa (uusi tavaramerkkidirektiivi muuttaa tämän asian huomattavasti parempaan suuntaan).
PRH:n suorittama estetutkimus rajoittuu siihen, mitä rekisteröidyn ja haetun tavaramerkkien tavaraluetteloissa on. Tavaraluettelot voivat olla hyvinkin samankaltaiset ilman, että sekaannusta oikeassa elämässä kuitenkaan on (esimerkkinä vaikkapa luokan 9 tietokoneohjelmistot, jotka voivat valvoa esimerkiksi kirurgisia toimenpiteitä tai mahdollistaa pankkipalveluja). Vastuu tällaisen merkin rekisteröinnin vastustamisesta tulisi olla sillä, jonka oikeuksia merkin käyttö loukkaa. Tällöin myöhemmän merkin rekisteröinti estyisi käytännössä vain tilanteissa, joissa jollakin taholla on todellinen syy estää se. Luopumalla estetutkinnasta tavaramerkkien rekisteröintiprosessi myös nopeutuisi ja yritykset saisivat omat merkkinsä rekisteröidyksi pienemmin kustannuksin.
PRH:n tulisi myös oman intressinsä vuoksi puoltaa estetutkinnasta luopumista. Nykyinen käytäntö johtaa usein siihen, että suomalainen yritys suojaa tavaramerkkinsä EU:n laajuisella rekisteröinnillä, koska EU-virasto ei tutki aiempia oikeuksia. Tästä aiheutuu, että suomalainen yritys maksaa huomattavasti enemmän oikeuksiensa suojauksesta, ja että PRH menettää hakemuksesta saatavat viranomaismaksut EU-virastolle. Nykyinen järjestelmä mahdollistaa ns. forum shoppingin, ja siinä Suomen PRH on lähes poikkeuksetta häviäjän roolissa. Toki asian tekee ongelmalliseksi PRH:n kannalta se, että jos estetutkimukset lopetetaan, vähenee myös viraston työmäärä.
PRH:n estetutkinnan antaman suojan loppuminen ei olisi yrityksille niin haitallista kuin usein annetaan ymmärtää. Toki rekisterin valvonta ja väitteiden tekeminen kolmansien tahojen loukkaavia rekisteröintejä vastaan aiheuttaisi kustannuksia, mutta tällaiset kustannukset kuuluvat omaisuudesta huolehtimiseen. Yritysten intressissä on luonnollisesti valvoa oikeuksiaan, ja tähän heidän kannattaa panostaa aivan kuten muunkin omaisuuden hoitoon ja ylläpitoon. Tällöin myös väitteet todennäköisesti rajoittuisivat sellaisiin tilanteisiin, joissa haetun merkin käyttö markkinoilla loukkaisi aiempia oikeuksia.
EU-tavaramerkkidirektiivi tulee joka tapauksessa vaatimaan Suomen tavaramerkkilain muuttamisen seuraavan kolmen vuoden sisällä. Tässä yhteydessä tulisi myös päättää estetutkinnan lopettamisesta. Tällainen muutos tekisi järjestelmästä nopeamman, edullisemman ja oikeudenmukaisemman. Tällöin yritykset saisivat paremmin omat oikeutensa suojatuksi tilanteissa, joissa oikeassa elämässä ei ole sekaannusvaaraa merkkien välillä. Tällä muutoksella Suomen tavaramerkkilainsäädäntö myös yhdenmukaistuisi Euroopan suurten talouksien lainsäädännön kanssa (esimerkiksi Saksassa estetutkinnasta luovuttiin jo 1940-luvulla, ja silti maailmassa on vielä saksalaisia yrityksiä). Estetutkinta on ollut Suomessa perinteisesti pyhä lehmä, jota ei ole saanut kyseenalaistaan. Nyt olisi loistava tilaisuus saatella lehmä vihreämmille laitumille. Jos olet samaa mieltä, kerro siitä muillekin.
Let’s stop this madness.
Näin se vain menee