Yleistä käytännön tietoa tavaramerkeistä
Tutustu tavaramerkkien merkitykseen liiketoiminnassa, rekisteröintiprosessiin ja keskeisiin oikeudellisiin näkökohtiin. Tässä artikkelissa esitetään, mitä tavaramerkit ovat, mukaan lukien niiden eri tyypit ja niiden tärkeä rooli brändäyksessä ja muutoinkin liiketoiminnassa. Käsittelemme yleisiä haasteita ja tosielämän käytännön esimerkkejä. Mikäli olet kiinnostunut suojamaan yrityksenne tavaramerkit, voimme antaa maksuttoman arvion tavaramerkin rekisteröintimahdollisuuksista – tee ilmainen merkkitutkimus.
Mikä on tavaramerkki?
Tavaramerkki on tuotteen tunnus, useimmiten sen nimi, joka erottaa tuotteen tai palvelun muiden vastaavista tuotteista tai palveluista. Tuotetta kuvaileva nimitys (esim. maito) ei voi siten olla tavaramerkki sille tuotteelle, jota se kuvaa (ks. lisää kohdasta ”miten tavaramerkkioikeudet saadaan). Tyypillisesti tavaramerkit ovat siis joko tuotteen nimiä, niiden logoja tai sloganeita. Tavaramerkki voi olla kuitenkin paljon muutakin jolla tuote tai palvelu voidaan erottaa, kuten esimerkiksi ääni (jäätelöauton tunnusmusiikki) tai väri (Fazerin sininen).
Mitä tavaramerkkioikeus tarkoittaa?
Tavaramerkkioikeus on ns. kielto-oikeus, eli tavaramerkin haltija voi kieltää muita käyttämästä samaa tai samankaltaista merkkiä samoille tai samankaltaisille tavaroille tai palveluille kuin mille tavaramerkki on rekisteröity. Toisin kun usein luullaan, tavaramerkkioikeus ei ole käyttöoikeus. Tavaramerkin käyttö ei sinänsä vaadi rekisteröintiä, ja rekisteröinti ei välttämättä estä toisten tahojen oikeuksien luokkausta. Tavaramerkkioikeus kohdistuu aina tiettyihin tavaroihin tai palveluihin (esim. Hartwallin tavaramerkkioikeus nimeen ”Lapin Kulta” käsittää oluet). Yksinoikeuden laajuus riippuu siis siitä, mille tuotteille tai palveluille tavaramerkki on rekisteröity. Muut tahot voivat siis käyttää samaa merkkiä muille tuotteille (esim. tavaramerkki POLO on käytösä sekä vaatteille että autoille eri tahojen toimesta).
Miten tavaramerkkioikeudet saadaan?
Suomessa tavaramerkkioikeudet saadaan joko rekisteröimällä tavaramerkki (rekisteröintihakemukset toimitetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle) tai vakiinnuttamalla se käytön kautta. Käytännössä rekisteröinti on huomattavasti tehokkaampi, nopeampi ja edullisempi tapa. Tällöin oikeuksien kiistäminen on huomattavasti vaikeampaa ja rekisteröinti näkyy muille yrityksille PRH:n tavaramerkkitietokannassa. Merkki katsotaan vakiintuneeksi, jos se käytön perusteella on tullut ”yleisesti tunnetuksi” tuotteen nimenä. Lähtökohtaisesti kuvaileva tunnus voi siis käytön perusteella tulla jonkun tahon tavaramerkiksi. Tällaisia tunnuksia ovat mm. Kotipizza, Hotels.com ja LakuMix. EU:n alueella on olemassa myös ns. EU-tavaramerkki, joka käsittää kaikki EU:n jäsenmaat. EU-tavaramerkin rekisteröintiä haetaan Euroopan unionin teollisoikeuksien virastolta (EUIPO). EU-tavaramerkki vaatii rekisteröinnin, vakiinnuttamalla ei ole mahdollista saada koko EU:n laajuista suojaa. Voit hakea rekisteröintiä Suomessa ja EU:ssa täällä.
Miten tavaramerkkihakemus käsitellään?
Suomessa PRH tutkii tavaramerkin rekisteröitävyyden. Yleisimmät syyt hakemuksen hylkäämiselle ovat erottamiskyvyn puute (tyypillisesti merkin liiallinen kuvailevuus tavaroihin nähden) ja/tai aiemmat rekisteröidyt tavaramerkit. Mikäli PRH katsoo, että rekisteröinnin edellytykset eivät täyty, se antaa hakijalle ns. välipäätöksen, eli alustavan hylkäyksen. Hakijalla on viraston asettama määräaika vastata välipäätökseen ja esittää perusteet, minkä vuoksi rekisteröinti tulisi myöntää. Välipäätös on varsin yleinen eikä siitä kannata vielä päätellä, että rekisteröintiä ei ole mahdollista saada. Usein välipäätös voidaan ohittaa tapaukseen soveltuvilla toimenpiteillä. Lue lisää välipäätöksistä. Jos välipäätöstä ei tule, rekisteröinti hyväksytään. EU:ssa viranomainen tutkii lähinnä vain merkin erottamiskyvyn, ei aiemmat rekisteröinnit eivät lähtökohtaisesti tule haetun merkin rekisteröinin esteeksi. Kun viranomainen (joko PRH tai EUIPO) on käsitellyt hakemuksen ja todennut sen olevan rekisteröintikelpoinen, on muilla tahoilla mahdollisuus esittää väitteitä rekisteröintiä vastaan.
Kuinka kauan hakemuksen käsittely kestää?
Mikäli PRH ei anna välipäätöstä, hakemuksen käsittely kestää noin kuukauden. Kun merkin rekisteröinti ”kuulutetaan”, alkaa kahden kuukauden väiteaika jolloin kolmannet osapuolet voivat esittää väitteitä rekisteröintiä vastaan. Väite perustuu tyypillisimmin aiempaan tavaramerkkioikeuteen. EU:ssa väiteaika on kolme kuukautta. EU-hakemuksen käsittely kestää n. 1-2 kuukautta. EU-virastossa on mahdollista saada myös nopeutettu käsittely, jolloin hakemus käsitellään noin viikossa.
Kuinka kauan tavaramerkkioikeus on voimassa?
Tavaramerkkioikeus alkaa hakemispäivästä (sillä edellytyksellä, että hakemus johtaa rekisteröintiin) ja on voimassa 10 vuotta rekisteröintipäivästä lähtien. Rekisteröinti voidaan uudistaa 10 vuoden välein loputtomasti. EU-tavaramerkki on voimmassa 10 vuotta hakemuspäivästä laskettuna. Periaatteessa tavaramerkkisuoja voi siis olla ikuinen.
Miten tavaramerkkioikeudet voidaan menettää?
Tavaramerkkioikeudet voidaan menettää usealla tavalla. Merkki voi muuttua yleissanaksi siten, että se tulee kaikkien vapaasti käytettäväksi ja sen alkuperäinen haltija ei voi kieltää muita käyttämästä merkkiä vastaaville tuotteille (esim. Heteka, Teflon, Kännykkä, Kerosiini, jne.). Tavaramerkin haltijan omassa intressissä on siis valvoa, että muut tahot eivät käytä rekisteröityä tavaramerkkiä yleissanana. Tavaramerkkioikeus voidaan myös menettää muun tahon vaatimuksesta, mikäli merkki on ollut määrätyn ajan käyttämättä (useimmissa maissa viisi vuotta). Oikeudet menetetään myös jos rekisteröinti jätetään uudistamatta tai se pyydetään poistettavaksi rekisteristä.
Mitä tapahtuu jos loukkauksiin ei puututa?
Jos loukkaavaan toimintaan ei puututa, menetetään kielto-oikeus loukkaajaan nähden. Jos loukkaava tavaramerkki on rekisteröity vilpittömässä mielessä, tulee sen käyttöön puuttua viidessä vuodessa siitä, kun loukkauksesta ollaan tultu tietoiseksi. Jos loukkaava merkki on vakiintunut, tulee sen käyttöön puuttua kohtuullisessa ajassa. Se, mikä katsotaan kohtuulliseksi, riippuu olosuhteista. Jos loukkauksia on paljon, on mahdollista että tavaramerkki vesittyy eli muuttuu yleissanaksi. Tällöin oikeudet tavaramerkkiin menetetään.
Miten hakemuksen käsittämät tavarat/palvelut kannattaa valita?
Hakemusvaiheessa viranomaiselle ilmoitetaan ne tavarat ja palvelut joita hakemus koskee, ja ei tätä listaa voi enää laajentaa sen jälkeen kun hakemus on laitettu vireille. Listaan voi tehdä myöhemmin sellaisia muutoksia, jotka eivät laajenna tavaraluetteloa. Esimerkiksi termi ”kengät” voidaan muuttaa ”sandaaleiksi”, mutta ”sandaaleja” ei voida muuttaa ”kengiksi” (termi kengät käsittää muitakin tuotteita kuin sandaalit, esimerkiksi korkokengät). Tavaraluetteloa laatiessa kannattaa siis miettiä riittävän laajasti. Lisäksi kannattaa miettiä seuraavia kysymyksiä:
– mitä muita tuotteita voisin merkillä myydä?
– jos toinen yritys käyttäisi samaa merkkiä tietylle muulle tuotteelle, häiritsisikö se omaa liiketoimintaa?
– liittyykö tuotteeseeni palveluja, tai palveluihini tuotteita (esim. talovalmistajalla asennus- ja suunnittelupalvelut, softayrityksellä tukipalvelut)?
Tyypillisin virhe, jonka tavaramerkkihakemusta itse hoitava tekee on liian suppean tavaraluettelon laatiminen. Tästä aiheutuu lisäkustannuksia etenkin silloin, kun liiketoiminta kasvaa ja sitä suojaamaan tarvitaan uusia rekisteröintejä.
Onko tavaramerkkitrolleja olemassa?
Tavallaan, vaikka heidän toimintalogiikka on hieman erilainen kuin patenteissa. On mahdollista, että kun yritys hakee tavaramerkkiä joko EU:ssa tai USA:ssa, pian samaa tavaramerkkiä haetaan Kiinassa. Jotta kiinalaisesta rekisteröinnistä ei tule ongelmaa tuotteen myynnille tai valmistuttamiselle Kiinassa, on tärkeää suojata merkki etuoikeudella ns. prioriteettiaikana itselle tärkeissä maissa.
Olen saanut tavaramerkkeihin liittyvän epäilyttävän näköisen laskun/muistutuksen
Valitettavasti lähes kaikki tavaramerkkien hakijat saavat ennemmin tai myöhemmin epäilyttäviä ”laskuja”. Ne voivat olla otsikoitu myös muistutukseksi jotta vastaanottaja saadaan toimimaan hätäisesti ja ilman tarpeellisia tarkistuksia. Tällaisia kirjeitä voi tulla sekä Suomesta että ulkomailta. Kyseessä ei kuitenkaan ole lasku, vaan toimeksianto. Allekirjoittamalla ”laskun”, annat tosiasiassa toimeksiannon ylihintaiselle ja usein turhalle toimenpiteelle (esim. merkin rekisteröimiseksi johonkin tarpeettomaan, ei viranomaisen ylläpitämään hakemistoon). Jos olet hoitanut tavaramerkkiasiasi itse, tulee oikeita laskuja ainoastaan viranomaisilta. Jotkut viranomaisista (esim. EU-tavaramerkkivirasto) eivät lähetä laskuja lainkaan, vaan maksut hoidetaan muutoin oma-aloitteisesti. Jos sinulla on asiamies, tulevat laskut asiamieheltäsi. Ole varovainen, ”laskut” on naamioitu siten, että niiden lähettäjänä on tyypillisesti jokin viranomaiselta kuulostava taho, ja heidän logo voi muistuttaa erehdyttävästi viranomaisten käyttämää logoa. Myös PRH ja EU:n tavaramerkkivirasto varoittavat näistä kirjeistä. EU-tavaramerkkiviraston sivulla on myös lista epäilyttävistä tahoista, sekä kopioita heidän lähettämistä kirjeistä.
Mikä on etuoikeus (prioriteetti), ja minkä vuoksi se on tärkeä?
Kun olette tehneet tavaramerkkihakemuksen esimerkiksi Suomessa, alkaa hakupäivästä ns. prioriteettiaika, jonka puitteissa teille on ”lukittuna” etuoikeus rekisteröidä sama merkki useimmissa muissa maissa. Mikäli etuoikeutta halutaan käyttää, tulee muissa maissa tehdä tavaramerkkihakemus kuuden kuukauden kuluessa kotimaisen merkin hakemispäivästä. Etuoikeudella voidaan siis estää esimerkiksi kiinalaisten tavaramerkkitrollien hyökkäykset. Käytännössä etuoikeus tarkoittaa siis sitä, että jos suomalainen yritys tekee tavaramerkkihakemuksen Suomessa tai EU:ssa 1.1.2017, ja kiinalainen välittömästi päivää myöhemmin eli 2.1.2017, suomalaisella yrityksellä on kuusi kuukautta aikaa tehdä hakemus Kiinassa suomalaisen hakemuksen etuoikeuspäivämäärällä siten, että hakemuspäiväksi Kiinassa tulee myös 1.1.2017, eli päivää aikaisempi kuin kiinalaisen trollin hakemispäivä. Mikäli toimitte kansainvälisesti, prioriteetti kannattaa hyödyntää aina kun mahdollista. Voit lukea lisää kansainvälisestä tavaramerkistä täällä.
Toiminimeni on rekisteröity, miksi tarvitsen tavaramerkin?
Toiminimi ja tavaramerkki suojaavat eri asioita. Toiminimi identifioi yhtiön joka on valmistanut tuotteen tai tarjoaa palvelun. Tavaramerkki on tuotteen tai palvelun nimi. Joskus toiminimi ja tavaramerkki voivat tietenkin olla täysin samat. Niiden välillä on kuitenkin useita eroavaisuuksia. Toiminimeä ei voi lähtökohtaisesti luovuttaa tai lisensioida toiselle taholle. Toiminimeä ei myöskään voi käytännössä suojata kansainvälisesti. Lisäksi Suomessa on toiminimien osalla yksilöitävyyden vaatimus, eli kahta identtistä toiminimeä ei voi olla (toisin kuin tavaramerkkejä, joita voi olla identtisiä, jos tavarat ja palvelut eivät ole samankaltaisia). Käytännössä toiminimellä on myös varsin vaikea estää loukkaavan nimen käyttöä tuotteen tai palvelun tunnuksena. Toiminimellä ei myöskään voi puuttua tuoteväärennöksiin. Käytännössä yrityksen goodwill arvo liittyy usein sen tavaramerkkeihin. ISO standardin 10668:2010 mukaan rekisteröidyt tavaramerkit ovat yksi kolmesta yrityksen brändiarvon määrittävästä tekijästä. Tavaramerkki saa myös tyypillisesti vahvempaa suojaa kuin toiminimi.
Tavaramerkin maantieteellinen ulottuvuus
Tavaramerkit ovat territoriaalisia oikeuksia. Suomalainen tavaramerkki on voimassa ainoastaan Suomessa. EU-tavaramerkki on voimassa koko EU:n alueella. Tavaramerkki tulee siis rekisteröidä niissä maissa joissa sille halutaan suojaa.
Missä tavaramerkki kannattaa suojata?
Tavaramerkki kannattaa suojata siellä, missä sitä käytetään (eli missä tuotteita/palveluja myydään). Lisäksi kannattaa harkita tavaramerkin suojaamista ainakin kriittisissä valmistusmaissa. Mikäli esimerkiksi valmistutatte tuotteita Kiinassa, ja ette ole suojanneet merkkiänne siellä, on olemassa riski että paikallinen taho rekisteröi sen omiin nimiinsä, ja sillä tavoin hankaloittaa mahdollisuuksianne vaihtaa valmistajaa. On myös mahdollista, että ette voi valmistuttaa tuotteita sellaisessa maassa, jossa joku toinen on rekisteröinyt merkin.
Miten rekisteröin tavaramerkin ulkomailla?
Tavaramerkin voi rekisteröidä joko suoraan kussakin maassa tai useimmissa maissa keskitetysti ns. kansainvälisellä rekisteröinnillä. Kansainvälinen rekisteröinti tehdään keskitetysti Sveitsiin WIPO:lle (World Intellectual Property Organization), josta se lähtee niihin maihin, joissa hakija haluaa tavaramerkkinsä suojata. Kansainvälinen tavaramerkkirekisteröinti on käytännössä usein helpoin ja edullisin tapa silloin, kun halutaan suojata merkki useammassa maassa. Kansainvälisellä rekisteröinnillä voidaan saada tavaramerkkioikeudet n. 100 maassa, kuten mm. USA:ssa, Kiinassa, Venäjällä, EU:ssa, Koreassa, Japanissa, Meksikossa, Sveitsissä ja Norjassa. Kansainvälisen rekisteröinnin edellytyksenä on, että kyseinen merkki on rekisteröity (tai vähintäänkin hakemus on vireillä) hakijan kotimaassa. Pääsääntö on, että tavaramerkin haltijan on toimittava ulkomailla kussakin maassa olevan asiamiehen välityksellä. Kansainvälisen hakemuksen kohdalla tämä on kuitenkin tarpeen ainoastaan, jos paikallinen virasto hakemusta käsitellessään antaa välipäätöksen tai rekisteröintiä vastaan tehdään väite. Ota yhteyttä tavaramerkkisi rekisteröimiseksi ulkomailla.
Selvitä onko tavaramerkkisi vapaana rekisteröitäväksi