Erottamiskyky on tyypillisesti jaettu viiteen ryhmään:

Yleisnimet

Yleisnimien on oltava vapaat kaikkien käytettäväksi kaupankäynnissä, joten niitä ei voi suojata tavaramerkillä. Yleisnimiä on mahdollista käyttää tuoteniminä, mutta niitä ei voi suojata, joten myös kaikki muut voivat käyttää samaa yleisnimeä. On hyvin vaikeaa rakentaa brändi yleiseen termiin. Yleisillä termeillä voidaan tehokkaasti erottaa yrityksen tuotteet toisistaan (esim. Google Maps, Google-kalenteri, Google Analytics jne.).

Esimerkki:
Sana “bloggaaja” blogeja varten

Kuvailevat nimet

Nämä ovat nimiä, jotka kuvaavat jotain tuotteen tai palvelun ominaisuutta kuten lajia, laatua, määrää tai alkuperää. Yleensä tällaista nimeä ei voida suojata, ellei sitä ole käytetty niin pitkään ja laajalti, että se on tullut asianomaisessa kohderyhmässä yleisesti tunnetuksi haltijansa tunnuksena. Tällöin se ymmärretään mieluummin tavaramerkkinä kuin kyseisiä tuotteita tai palveluja kuvailevana terminä. Kuvailevat nimet voivat siis tulla suojattaviksi tavaramerkeiksi ajan myötä, mutta siihen liittyy paljon epävarmuutta ja usein on myös kallista saada ne suojatuiksi.

Esimerkkejä:
Sharp televisioille
DoubleClick verkkomainonnalle

Suggestiiviset nimet

Suggestiiviset nimet kertovat meille epäsuorasti jotain tuotteesta ja voidaan suojata tavaramerkkeinä. Esimerkiksi nopean eläimen lajinimellä voidaan viitata tuotteen tai palvelun nopeuteen, mistä alla on mainittu kaksi esimerkkiä. Nimen suggestiivisuus helpottaa usein brändin kommunikointia markkinoinnissa. Näin ollen suggestiiviset nimet toimivat hyvin tavaramerkkeinä sekä oikeudellisesta että markkinointinäkökulmasta tarkasteltuna.

Esimerkkejä:
Vinttikoira kuljetuspalveluihin
Jaguar autoille

Asiayhteydestä irrotetut nimet

Kysymys on yleiskielen sanoista, jotka sinänsä ovat kuvailevia, mutta eivät kyseessä olevien tuotteiden tai palvelujen kohdalla. Tällaiset nimet ovat hyviä valintoja tavaramerkin erottamiskyvyn näkökulmasta.

Esimerkkejä:
Apple elektroniikalle
Camel savukkeille

Keksityt nimet

Täysin keksityt nimet katsotaan lähtökohtaisesti erottamiskykyisiksi ja tyypillisesti ne nauttivat vahvaa suojaa.

Esimerkkejä:
Kodak valokuvauslaitteille
Pepsi juomille

Edellä oleva ryhmittely auttaa arvioimaan nimen erottamiskykyä tarkasteltavina oleville tuotteille tai palveluille. Se, katsotaanko tietyn tavaramerkin olevan erottamiskykyinen vai ei, riippuu viime kädessä paikallisesta käytännöstä. Erottamiskykyvaatimus on esimerkiksi USA:ssa alhaisempi kuin EU:ssa.

Yleensä on helppo todeta kuvitteellisten (keksittyjen) ja asiayhteydestä irrotettujen nimien olevan erottamiskykyisiä ja suojattavissa. Vastaavasti on yleensä helppo tunnistaa yleissanat ja hyvin kuvailevat nimet. Näiden ääripäiden välissä olevista nimistä voi olla hankala määritellä, onko merkki riittävän erottamiskykyinen ja suojattavissa vai ei. Käytännössä kysymys ei useinkaan ole siitä, onko nimi kuvaileva vaan pikemminkin kuvailevuuden asteesta. Edellä olevat esimerkit (Sharp, DoubleClick) ovat helposti nähtävissä kuvailevina termeinä. Tosielämässä on yleensä paljon vaikeampaa sanoa, onko nimi kuvaileva. EU:n tavaramerkkivirasto (EUIPO) katsoo, että tavaramerkin ja kuvailevan merkityksen välisen suhteen on oltava konkreettinen, välitön ja näkyvä ilman muuta pohdintaa. Epämääräiset ja epäsuorat viittaukset eivät merkitse tavaramerkin erottamiskyvyttömyyttä. Seuraavassa on esimerkkejä EUIPO:n ratkaisukäytännöstä:

Hyväksytty
”Greensea” kosmetiikassa käytettäville tuotteille
”Deli Friends” elintarvikkeille

Ei hyväksytty
”Trustedlink” sähköisen kaupankäynnin ohjelmistoja varten
”Quickgripp” käsityökaluille

Miksi merkin erottamiskyky on tärkeä?

Tavaramerkin erottamiskyky on tärkeä kahdesta syystä. Ensinnäkin se määrittää, voidaanko nimi suojata vai ei. Toiseksi erottamiskyvyn määrä on tärkeä seikka arvioitaessa, kuinka vahva tavaramerkkisuoja merkillä on.